Conjugaison:finnois/kuulla

Formes personnelles
Indicatif
présent			parfait
personne	affirmatif	négatif	personne	affirmatif	négatif
1. minä	kuulen	en kuule	1. minä	olen kuullut	en ole kuullut
2. sinä	kuulet	et kuule	2. sinä	olet kuullut	et ole kuullut
3. hän	kuulee	ei kuule	3. hän	on kuullut	ei ole kuullut
1. me	kuulemme	emme kuule	1. me	olemme kuulleet	emme ole kuulleet
2. te (vous) Te	kuulette -"-	ette kuule -"-	2. te (vous) Te	olette kuulleet olette kuullut	ette ole kuulleet ette ole kuullut
3. he	kuulevat	eivät kuule	3. he	ovat kuulleet	eivät ole kuulleet

passif	kuullaan	ei kuulla	passif	on kuultu	ei ole kuultu
imparfait			plus-que-parfait
personne	affirmatif	négatif	personne	affirmatif	négatif
1. minä	kuulin	en kuullut	1. minä	olin kuullut	en ollut kuullut
2. sinä	kuulit	et kuullut	2. sinä	olit kuullut	et ollut kuullut
3. hän	kuuli	ei kuullut	3. hän	oli kuullut	ei ollut kuullut
1. me	kuulimme	emme kuulleet	1. me	olimme kuulleet	emme olleet kuulleet
2. te (vous) Te	kuulitte -"-	ette kuulleet ette kuullut	2. te (vous) Te	olitte kuulleet olitte kuullut	ette olleet kuulleet ette ollut kuullut
3. he	kuulivat	eivät kuulleet	3. he	olivat kuulleet	eivät olleet kuulleet

passif	kuultiin	ei kuultu	passif	oli kuultu	ei ollut kuultu

Conditionnel
présent			parfait
personne	affirmatif	négatif	personne	affirmatif	négatif
1. minä	kuulisin	en kuulisi	1. minä	olisin kuullut	en olisi kuullut
2. sinä	kuulisit	et kuulisi	2. sinä	olisit kuullut	et olisi kuullut
3. hän	kuulisi	ei kuulisi	3. hän	olisi kuullut	ei olisi kuullut
1. me	kuulisimme	emme kuulisi	1. me	olisimme kuulleet	emme olisi kuulleet
2. te (vous) Te	kuulisitte -"-	ette kuulisi -"-	2. te (vous) Te	olisitte kuulleet olisitte kuullut	ette olisi kuulleet ette olisi kuullut
3. he	kuulisivat	eivät kuulisi	3. he	olisivat kuulleet	eivät olisi kuulleet

passif	kuultaisiin	ei kuultaisi	passif	olisi kuultu	ei olisi kuultu

Potentiel
présent			parfait
personne	affirmatif	négatif	personne	affirmatif	négatif
1. minä	kuullen	en kuulle	1. minä	lienen kuullut	en liene kuullut
2. sinä	kuullet	et kuulle	2. sinä	lienet kuullut	et liene kuullut
3. hän	kuullee	ei kuulle	3. hän	lienee kuullut	ei liene kuullut
1. me	kuullemme	emme kuulle	1. me	lienemme kuulleet	emme liene kuulleet
2. te (vous) Te	kuullette -"-	ette kuulle -"-	2. te (vous) Te	lienette kuulleet lienette kuullut	ette liene kuulleet ette liene kuullut
3. he	kuullevat	eivät kuulle	3. he	lienevät kuulleet	eivät liene kuulleet

passif	kuultaneen	ei kuultane	passif	lienee kuultu	ei liene kuultu

Formes nominales
infinitifs				participes
		actif	passif		actif	passif
I		kuulla		présent	kuuleva	kuultava
long I		kuullakseen¹		parfait	kuullut	kuultu
II	inessif	kuullessa²	kuultaessa	agent	kuulema⁴
II	instructif	kuullen	–	agent négatif	kuulematon
III	inessif	kuulemassa	–	¹⁾ Utilisé seulement avec un suffixe possessif ; c’est la forme de la troisième personne du singulier et du pluriel ²⁾ Peut être utilisé avec un suffixe possessif ³⁾ Utilisé seulement avec un suffixe possessif ; c’est la forme de la troisième personne du singulier et du pluriel ⁴⁾ Le participe agent —c’est-à-dire la forme nominative du troisième infinitif— n’existe pas si le verbe est intransitif ; elle existe si le verbe est transitif (par exemple, rakentaa « construire » → minun rakentama talo « une maison construite par moi ») ; ne pas confondre avec les formes nominatives des troisièmes infinitifs utilisées comme des noms communs (par exemple, kuolla « mourir » → kuolema « la mort ») !
	élatif	kuulemasta	–
	illatif	kuulemaan	–
	adessif	kuulemalla	–
	abessif	kuulematta	–
	instructif	kuuleman	kuultaman
IV	nominatif	kuuleminen
IV	partitif	kuulemista
V		kuulemaisillaan³

Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons – Attribution – Partage à l’identique. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.